Varhaiskasvatus on kriisissä lähes koko maassa, ja kärjistynein tilanne on Helsingissä. Päättäjät lupaavat parannuksia, mutta hoitajapako on jo alkanut. Tässä jutussa puhuvat sekä päättäjät että kriittisen tilanteen uuvuttama lastenhoitaja.
Päivähoidon kriisi on noussut syksyn puheenaiheeksi – jälleen kerran. Helsingissä päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ei tahdo löytyä edes vakituisiin työsuhteisiin ja lastenhoitajat pakenevat alalta. Jäljelle jääneet työntekijät ovat uupuneita, ja moni harkitsee alanvaihtoa.
– Tätä on puhuttu aika monta vuotta, että tarvitaan lisää henkilökuntaa. Isompiin taloihin yksi varahenkilö lisää ei riitä, eikä edes yksi joka yksikköön. Jokaiseen päiväkotiin tarvitaan ainakin yksi, sanoo suuressa päiväkodissa opettajana työskentelevä lastenhoitaja, kutsuttakoon häntä Tiinaksi.
Tiina on toiminut 15 vuotta lastenhoitajana, mutta tekee päiväkodissa parhaillaan opettajan töitä, sillä opettajaa ei ole.
– Nyt odotetaan, että me lastenhoitajat siirrymme opettajiksi, mutta eivät kaikki halua. Ja kun meitä lastenhoitajia on opettajina, tilallemme palkataan epäpäteviä lastenhoitajia, kun pätevät ovat vaihtaneet alaa.
Kuinka tilanne on edes mahdollinen?
Aina edes perustoiminta ei pyöri. Toisinaan henkilökunta pyytää vanhempia hakemaan lapset kotiin kesken päivän, kun ryhmässä ei ole yhtään työntekijää paikalla.
Moni on ihmetellyt, kuinka tilanne on mahdollinen. Helsingin kaupungin budjetti on näet ylijäämäinen. Se on ollut plussalla lähes koko 2000-luvun, koronavuonna 2020 puoli miljardia euroa. Lisäksi kaupungilla on enemmän lainasaatavia kuin velkaa.
Käytännössä kaupunki ohjaa ylijäämän investointeihin. Jos ne otetaan huomioon, budjetti näyttää lievästi miinusmerkkiseltä.
– Kun tilanne on nyt kriittinen, se voi olla viiden vuoden päästä katastrofaalinen.
Nasima Razmyar, apulaispormestari
Helsinki päätti marraskuussa budjettineuvottelunsa. Niissä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan (kasko) käyttötalouden määrärahat kasvoivat 65 miljoonaa euroa, sillä arvio menojen suuruudesta on laskenut ja kaupunki säästää tukipalveluista, kuten siivouksesta ja välinehuollosta.
Käyttötalous kattaa toimintojen ylläpitämiseen ja juokseviin menoihin varatut menot sekä muun muassa asiakasmaksuista koituvat tulot. Sen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi investoinnit.
Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin (sd.) mukaan käyttötalouden menoissa ei näy myöskään koronarahaa. Sitä kaskolle on luvattu 17 miljoonaa euroa vuosille 2022–2023.
– Tavoitteeni on ollut huolehtia perusrahoituksesta, että ylläpidetään edes nykytasoa. Lähtökohtaisesti rahaa on tullut enemmän. Käyttötalous kasvaa yli viisi prosenttia, vaikka budjetissa se näyttää plus miinus nollaa, kun on isoja säästöjä, Razmyar kertoo.
Monen palkka nousee – jäävätkö lastenhoitajat nuolemaan näppejään?
Helsinki päätti varata viisi miljoonaa euroa ensi vuoden palkkakehitysohjelmaan. Se tarkoittaa, että palkkoja korotetaan joissakin ammattiryhmissä. Keskustelut siitä, mille aloille rahat jaetaan, ovat kesken. Nähtäväksi siis jää, ohjautuuko potista euroakaan lastenhoitajille.
– Enää ei ole poikkeus, että lakisääteiset mitoitukset eivät päiväkodeissa täyty. Siitä on tullut normaalia.
Anna Lemström, kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston varapuheenjohtaja
Keskustelu on pyörinyt pitkälti varhaiskasvatuksen opettajissa, mutta Nasima Razmyar haluaa alleviivata hoitajien tärkeyttä.
– Pitäisi yksinkertaisesti lisätä vakansseja. Sijaisuudet tulee saada kuntoon kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi pitää pohtia, olisiko varahenkilöillä tietyt päiväkodit eikä niin, että he juoksevat ympäri kaupunkia.
Razmyarin mukaan varsinkin ruotsinkielisissä päiväkodeissa tilanne on huono.
– Haluan korostaa, että kun tilanne on nyt jo kriittinen, se voi olla viiden vuoden päästä katastrofaalinen. Lastenhoitajien jaksaminen on todella kriittinen kysymys.
Lue lisää: Hyvää varhaiskasvatusta ei tehdä rahalla vaan laadulla
”Kaikki on tehostettu äärirajoille”
Rahoitusta tuli hieman enemmän mutta ei merkittävästi, arvioi Anna Lemström (vas.), Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston varapuheenjohtaja.
– Ei tämä mikään pelastus ole eikä yksin riitä, mutta suunta on oikea.
Marraskuun budjettineuvotteluissa kaupunki päätti vasta raamit. Budjettiesitys menee kaupunginhallitukselle ja valtuustoon, ja sieltä lautakunnalle, joka rahanjaosta viime kädessä päättää.
– Kaupungin strategiaan saatiin vasemmiston pitkäaikainen tavoite siitä, etteivät esimerkiksi tilojen kunnostusten vuoksi nousseet vuokrat ole pois opetukseen käytettävistä rahoista, Lemström iloitsee.
Nyt vuokrat eivät enää nouse samalla tavalla kuin ennen. Hän kuvailee aiemman käytännön olleen rahojen siirtelyä yhdestä taskusta toiseen, kun vuokra kuitenkin maksetaan kaupungille.
– Se oli byrokraattista kikkailua ja johti absurdiin tilanteeseen, että kun varmistetaan turvalliset, terveelliset ja toimivat tilat, raha on pois laadukkaasta kasvatuksesta ja koulutuksesta.
– Esihenkilöillä on niin kiire metsästää henkilöstöä, etteivät he ehdi paneutua johtamiseen.
Jaana Kesänen, pääluottamusmies
Kirjaus henkilöstöpulaan puuttumisesta saatiin pysyvästi strategiaan. Sen suhteen Lemströmillä on kovat odotukset, sillä alaa kurittaa monen vuoden järjestelmällinen aliresursointi.
Lokakuun lopussa julkisuuteen nousi tieto, että Itä-Uudenmaan kunnat ovat sopineet keskenään sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden palkkojen pysymisestä nykyisellään.
– Kaupungit sopivat käytännössä palkkakartellista, Lemström sanoo.
Hänen mukaansa toiminta on tehostettu äärirajoille. Normaaliin arkeen kuuluvat tilanteet kuten se, että joskus joku on kipeänä, kaatavat kaiken. Hän toteaa, että enää ei ole poikkeustilanne, että lakisääteiset mitoitukset eivät päiväkodeissa täyty, vaan siitä on tullut normaalia.
Keskustelussa unohtuu Lemströmin mukaan usein myös, ettei kysymys ole ainoastaan aikuisten riittävästä määrästä, vaan siitä, onko paikalla tuttuja ja turvallisia aikuisia. Sijaisten vaihtuvuus on sekä lapsille että työntekijöille jatkuva stressin aihe.
Hän toivoo, että myös lapsen oikeuksia pidettäisiin esillä.
– Olen iloinen, että lopulta työntekijöiden asemasta keskustellaan, mutta samaan aikaan surullinen, että tilanteen piti mennä näin pahaksi.
– Meillä on todella kouluttautuneita, osaavia ja innostuneita ammattilaisia, joilla olisi pedagogista pätevyyttä kasvattaa lapsia eikä vain pitää hengissä.
Lue lisää: Helsingin kaupungin laatikkoleikki: Miten kävi JHL:läisten?
Perusasioilla päästäisiin pitkälle
Sote eli sosiaali- ja terveystoimi on Helsingissä kaikkein kovimmassa ahdingossa, toteaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen JHL:n pääluottamusmies Jaana Kesänen. Hän on silti varovaisen tyytyväinen budjettineuvottelujen tuloksiin kaskon osalta.
– Tulossa on 550 euroa per lapsi ja nuori konkreettista nostoa. Palkkakehitysohjelmasta on puhuttu ja luvattu ratkaista henkilöstöpulaan liittyviä ongelmia.
Kesänen toteaa, että jo vuosikausia on ollut tiedossa, että toimialalta puuttuu tolkuttomasti henkilöstöä eikä sijaisia ole saatavilla. Hän toivoo, että sijaisia palkattaisiin lisää.
Hänen mukaansa kaupunki työnantajana on aivan yhtä innokas ratkaisemaan ongelman kuin henkilöstökin, mutta huono kierre on vaikea katkaista.
– On entistä enemmän tilanteita, joissa hoitaja jää yksin lapsiryhmän kanssa.
Jaana Kesänen, JHL:n pääluottamusmies
– Ihmisiä vain on hirveän haasteellista löytää työolosuhteiden vuoksi. Kun puuttuu väkeä eikä ole sijaisia, ihmiset uupuvat ja tulee vielä enemmän sairauspoissaoloja. Työvuorot vaihtelevat jatkuvasti ja lomat myönnetään viime tipassa.
Kesänen arvioi, että ongelma korjaantuisi, kun olisi tarpeeksi väkeä, mahdollisesti nykyistä enemmän talojen omia sijaisia. Tällöin sijaisyksikkö voi tehdä töitä rajatulle määrälle saman talon alla olevia päiväkoteja.
– Sitäkin on työnantaja kyllä yrittänyt.
Miksi hoitaja jää yksin lapsiryhmän kanssa?
Jaana Kesäsen mukaan yksi syy sijaispulaan on vuoden 2018 varhaiskasvatuslain muutos. Lakimuutoksen mukaan vuoteen 2030 mennessä vähintään kahden kolmesta päiväkodin työntekijästä on oltava opettajia tai sosionomeja, joista vähintään puolet opettajia. Opettajien aloituspaikkoja ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi.
– Varhaiskasvatuksen opettajilla on omia tehtäviään, joita en missään nimessä halua väheksyä. Suunnittelu, kehittäminen ja arviointi on lisääntynyt. Mutta on tullut enemmän tilanteita, joissa hoitaja jää yksin lapsiryhmän kanssa. Se uuvuttaa ja väsyttää, ja aiheuttaa ehkä turhaa ammattiryhmien välistä skismaa, vaikka kaikki ovat yhtä tärkeitä ja kaikilla on roolinsa.
Tilanne on monen asian summa, Kesänen kiteyttää. Hän toteaa, että monet pitkään alalla olleet lastenhoitajat puhuvat paljon siitä, kuinka enää ei ole aikaa kohdata lasta samalla tavoin kuin aiemmin.
– Esihenkilöillä on niin kauhea kiire metsästää henkilöstöä, etteivät he ehdi paneutua perusasioihin, työvuorojen ja lomien suunnitteluun tai pedagogiseen johtamiseen. Varmasti näillä jo päästäisiin pitkälle. Eikä se rahakaan haittaisi, pitkä ja kapea on kaupungin leipä.
Helppoja vastauksia ei ole
Kokonaisuus näyttää hyvältä siihen nähden, että neuvottelujen alla kaskoon ennakoitiin jopa yli 15 miljoonan euron sopeutustoimia. Tätä mieltä on Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Ulla Lehtonen.
– Lopputulema vähän yksinkertaistaen on, että nykyisenlaista toimintaa pystytään järjestämään jatkossakin, hän sanoo.
Lehtosen mukaan konkreettisista toimenpiteistä ei ole vielä sovittu. Varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkoja tulisi hänen mielestään lisätä merkittävästi ja työolosuhteita kohentaa.
– Totta kai toiveemme on, että esimerkiksi varahenkilöitä saataisiin lisää. Se toisi toimintaan pysyvyyttä, varmuutta ja luotettavuutta.
Hän muistuttaa, ettei tilanne ei ole syntynyt hetkessä. Oli tiedossa, että esimerkiksi opettajien koulutuspaikkoja ei ole riittävästi. Lukuisat lakiuudistukset ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Myös Lehtosen mielestä niiden joukossa on vuonna 2018 voimaan tullut varhaiskasvatuslaki.
– Tilanne on hankala ja monimutkainen, helppoja ratkaisuja ei ole.
Ulla Lehtonen, varhaiskasvatusjohtaja
Lehtonen muistuttaa, että tilanne eri päiväkodeissa vaihtelee huomattavasti. Se, mikä päiväkoti joutuu huonoon kierteeseen, on pitkälti sattumien summa. Kun tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi, hakemuksia edes vakituiseen työpaikkaan ei tule välttämättä yhtään.
– Toimimme sen budjetin puitteissa, jonka poliitikot meille antavat. Tilanne on hankala ja monimutkainen, helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja ei ole.
Alanvaihto on koko ajan puheissa
Päivähoitaja Tiina on varma, että suurin osa alan ongelmista ratkeaisi lisäämällä henkilöstöä. Lisähenkilöiden pitäisi kuitenkin osata järjestäytyä koko talossa. Tiina muistuttaa, että on paljon ryhmiä, joissa on todella haastavia lapsia. Tällä hetkellä lastenhoitaja jää usein yksin ryhmän kanssa ja suunnittelutyö tehdään hoitotyön ohessa.
Vuosien varrella lapsiryhmien kokoa on kasvatettu, mutta samaan aikaan työ on muuttunut vaativammaksi.
– Alanvaihto on työpaikoilla puheissa ihan koko ajan. Ihmiset ovat todella väsyneitä, Tiina tilittää.
– Me ollaan vähän liian kilttejä tällä alalla. Pitäisi alkaa pistää hanttiin.
Tiina, päivähoitaja
Tiinan mukaan varhaiskasvatuksen alamäki käynnistyi vuoden 2018 laista. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine on vaatinut, että suhdelukua muutetaan tarvittaessa niin, että se huomioisi paremmin todellisen tilanteen: sen, kuinka monta aikuista lapsiryhmän kanssa konkreettisesti on.
Tiina arvelee, ettei moni kouluttautumaan lähtenyt jää varhaiskasvatukseen töihin, sillä työolot ovat heikot, työ raskasta ja palkka matala.
– Työn ohessa kouluttautuminen on hieno mahdollisuus, mutta on myös tosi raskasta olla päivät töissä ja opiskella illat, varsinkin jos on itselläkin lapsia. Pitäisi löytyä jokin muu ratkaisu.
Tiinan mielestä lastenhoitajien palkkausta pitäisi miettiä ja katsoa henkilöstöä kokonaisuutena, ei laittaa paremmuusjärjestykseen. Erityislapsia on tullut enemmän taloihin, ja heille pitäisi saada oikeat ryhmät. Myös ryhmätilojen työolosuhteet tulisi saada kuntoon.
Lisäksi moni tekee kotona töitä, joihin työaika ei työpaikalla riitä. Jotkut päiväkodit vaativat, että henkilöstö järjestelee sairauspoissaolot keskenään Whatsapp-ryhmissä.
– Me ollaan vähän liian kilttejä tällä alalla. Pitäisi alkaa pistää hanttiin.